Ulkojäälle sopivat luistimet riippuvat siitä, luistellaanko lähikaukalossa vai järvellä kymmenien kilometrien lenkkiä. Kun luistimet ulkojäälle ovat oikeat, nilkat eivät väsy ensimmäisen puolen tunnin jälkeen ja kirkkaalta teräsjäältä saa nauttia koko lyhyen kauden. Tässä oppaassa käydään läpi retkiluistinten ja kaukalokenkien erot, hinnat, teroitus sekä se, milloin yksi pari riittää molempiin.
Suomessa luonnonjäällä luistellaan tyypillisesti marras-joulukuun vaihteesta maaliskuun loppuun. Pohjois-Suomessa kausi on pidempi ja rannikolla usein vain muutaman viikon mittainen. Ennen ostopäätöstä kannattaa siis miettiä, missä ja kuinka usein luistimet oikeasti ovat jalassa.
Retkiluistimet ja kaukaloluistimet – kaksi eri työkalua
Retkiluistin on käytännössä pitkä, suora terä, joka kiinnitetään siteellä omaan kenkään. Terän pituus on yleensä 45-55 cm, kun kaukaloluistimen terä on noin 25-30 cm. Pitkä terä liukuu suoraan ja tasaisesti, ja se ylittää pienet halkeamat ja epätasaisuudet kompastumatta. Ruotsalainen Lundhags ja hollantilainen Zandstra ovat tunnettuja retkiluistinten valmistajia. Pelkät terät maksavat tavallisesti 150-350 €.
Kaukaloluistin, arkikielessä kaukalokenkä, on jäykkävartinen kenkä, johon terä on kiinnitetty kiinteästi. Lyhyt ja keinuva terä kääntyy nopeasti, mikä on hyvä ominaisuus kaukalossa ja jääkiekossa. Harrastajan Bauer- tai CCM-luistimet maksavat noin 80-180 €, ja tarjolla on myös pehmeämpiä vapaa-ajan malleja vielä edullisemmin.
Ero tuntuu heti, kun luistelee pidemmän matkan. Jäähallityyppisillä luistimilla 5 kilometriä järvellä tuntuu reisissä, koska lyhyt terä vaatii jatkuvaa tasapainottelua. Retkiluistimilla sama matka on pelkkä lämmittely.
Kiinnitys: monot, vaelluskengät vai erillinen kenkä
Retkiluistimissa kokenut luistelija katsoo ensimmäiseksi sidettä. Yleisin ratkaisu on NNN- tai SNS-yhteensopiva side, jolloin terä kiinnitetään hiihtomonoon. Monoksi sopii parhaiten korkeavartinen, tukeva luistelumono tai erillinen retkiluistelumono, sillä matala klassisen hiihdon mono taipuu nilkasta liikaa.
Toinen vaihtoehto on yleisside, joka kiristetään hihnoilla tavalliseen talvi- tai vaelluskenkään. Se on joustava ja edullinen, mutta kenkä voi liikkua terän päällä. Lyhyellä pyörähdyksellä mökin edustalla se ei haittaa, 30 kilometrin retkellä haittaa.
Kaukaloluistimissa tärkein asia on kengän istuvuus. Kantapään pitää pysyä paikallaan, ja varpaiden pitää juuri koskettaa kärkeä seisoessa. Polvia koukistettaessa ne vetäytyvät hieman taaksepäin. Lisää kokovinkkejä löytyy oppaasta jääkiekkovarusteet aloittajalle.
Myytti: pitkä terä on aloittelijalle liian vaikea
Yleinen käsitys on, että retkiluistimet kuuluvat vain kokeneille ja aloittelijan pitää ensin opetella kaukaloluistimilla. Asia on lähes päinvastoin. Pitkä terä on suoraan luisteltaessa vakaampi, koska se ei keinu eteen–taakse samalla tavalla kuin kaukaloluistimen kaareva terä. Moni aikuisena aloittanut oppii retkiluistimilla rennon potkun nopeammin kuin hallissa.
Vaikeampaa on kääntyminen ja pysähtyminen. Retkiluistimella jarrutetaan tyypillisesti kaartamalla tai T-jarrulla, sillä jääkiekosta tuttu sivuttaisjarrutus ei pitkällä terällä onnistu. Tämä kannattaa harjoitella ennen kuin lähtee pidemmälle selälle.
Poikkeus: jos luistelu tapahtuu pääasiassa koulun tai lähiliikuntapaikan kaukalossa, retkiluistin on kömpelö. Ahtaassa kaukalossa ja muiden luistelijoiden seassa lyhyt terä on parempi.
Turvallisuus luonnonjäällä
Retkiluistelu on varusteiden osalta ainoa luistelumuoto, jossa turvavarusteet ovat yhtä tärkeitä kuin luistimet. Ammattimainen retkiluistelija ei lähde selälle ilman näitä:
Jäänaskalit kaulassa tai rintahihnassa, ei repun pohjalla.
Jäätuura tai sauvat jään kantavuuden koputteluun.
Heittoköysi esimerkiksi vyötärölaukussa.
Kuivat vaihtovaatteet vesitiiviissä pussissa repussa, joka toimii samalla kelluttimena.
Kypärä, varsinkin kirkkaalla ja kovalla jäällä.
Yleinen nyrkkisääntö on, että 5 cm kirkasta teräsjäätä kantaa yhden kulkijan. Kohvajää, virtapaikat ja salmet ovat kuitenkin pettäviä paksuudesta riippumatta. Kuopion Kallavedellä ja monella muulla suurella järvellä kunnat ja seurat aurautuvat ja tarkastavat luistelureittejä, ja niillä on ensikertalaisen turvallisinta aloittaa.
Vaatetukseksi sopii kerrospukeutuminen samaan tapaan kuin hiihdossa. Hikoavaa kerrosta vasten kannattaa valita villa tai synteettinen aluskerrasto, joista kerrotaan lisää artikkelissa aluskerrastot urheiluun. Tuulta pitävä kuorikerros on selällä tärkeämpi kuin paksu toppatakki.
Teroitus ja huolto ulkojäällä
Retkiluistimen terä teroitetaan tasaiseksi ilman uraa. Hyvällä jäällä teroitus kestää helposti koko kauden, mutta hiekka, rantojen kivet ja jäähän jäätyneet oksat tylsyttävät sen nopeasti. Moni retkiluistelija kantaa mukanaan pientä hiomakiveä purseiden poistoon.
Kaukaloluistimeen teroitetaan ura, jonka syvyys vaikuttaa pitoon ja liukuun. Kovalla pakkasjäällä hieman syvempi ura pitää paremmin, pehmeällä plussakelin jäällä matalampi ura liukuu kevyemmin. Urheilukauppojen teroitus maksaa yleensä 8-15 €. Ulkokaukalossa luistelevan harrastajan kannattaa teroituttaa terät noin 10-15 luistelukerran välein.
Kuivaa terät aina luistelun jälkeen ja säilytä ne kangassuojissa. Muoviset kävelysuojat ovat tarpeen vain kuljettaessa, koska ne keräävät kosteutta ja ruostuttavat terää. Sopivia suojia löytyy luistinsuojat-tuotealueelta.
Yleisimmät virheet ulkojääluistimien valinnassa
Ensimmäinen virhe on luistimien ostaminen liian isoina paksujen sukkien vuoksi. Löysä kenkä hiertää ja kylmettää jalan nopeammin kuin tiivis kenkä ohuen villasukan kanssa, koska jalka liikkuu ja verenkierto heikkenee kiristettyjen nauhojen alla.
Toinen virhe on retkiluistinten yhdistäminen liian pehmeään monoon. Terät voivat olla 300 euron laatua, mutta jos mono kallistuu nilkasta, luistelu tuntuu horjuvalta ja potkusta katoaa voima. Laadukas luistelumono on usein parempi investointi kuin kalliimmat terät.
Kolmas virhe on unohtaa, että ulkona on kylmempää kuin hallissa. Kaukaloluistimen kapea varsi ja ohut vuori palelevat −15 asteessa. Talvikäyttöön on tarjolla lämpövuorillisia vapaa-ajan luistimia, ja niistä on ulkokaukalossa enemmän iloa kuin hallikäyttöön suunnitelluista pelikengistä.
UKK
Voiko samoilla luistimilla luistella sekä kaukalossa että järvellä?
Voi, mutta kompromissi tuntuu. Kaukaloluistimilla pärjää tasaisella järvenjäällä lyhyitä matkoja. Yli 10 kilometrin lenkeille ja epätasaiselle luonnonjäälle retkiluistimet ovat selvästi parempi valinta.
Mitä retkiluistelun aloittaminen maksaa?
Perusterät yleissiteellä maksavat noin 150-200 €, ja hiihtomonoon kiinnitettävät terät 200-350 €. Turvavarusteisiin, kuten naskaleihin, heittoköyteen ja sauvoihin, kannattaa varata lisäksi 50-120 €.
Kuinka paksun jään päälle voi mennä luistelemaan?
Yleinen ohje on vähintään 5 cm kirkasta teräsjäätä yhdelle kulkijalle. Kohvajää, virtapaikat ja kaislikoiden reunat vaativat enemmän paksuutta, ja jäätä kannattaa koputella sauvalla koko matkan ajan.
Valitse luistimet sen mukaan, missä luistelet
Jos luistelet lähikaukalossa lasten kanssa tai pelaat satunnaisesti kiekkoa, hyvin istuva kaukaloluistin on oikea valinta. Jos kirkas järvenjää houkuttelee ja tavoitteena ovat kymmenien kilometrien retket, retkiluistimet ja tukeva mono avaavat aivan toisenlaisen lajin. Aloittelijan kannattaa sovittaa kengät myymälässä samoilla sukilla, joilla aikoo luistella, ja hankkia turvavarusteet samalla kertaa kuin terät.